01 JÄRVIRUOKOJEN LAULUA. Lokakuu 2001. Kellanvihreä järviruokokasvusto myötäilee rantaa. Rannan koivut ovat pudottaneet lehtensä. Hiljaa henkäilevä lounaistuuli kahisuttaa nuokkuvia järviruokoja. Järveltä kulkevat laineet häviävät liplattaen ruokokasvustoon. Syksyn levollinen rauha lepää tienoon yllä.

02 HAVUMETSÄ TOUKOKUUSSA. Toukokuu 2004. Aamuun heräävä metsä tuoksuu yöllisen sateen raikastamana. Lämmin etelätuuli ajaa pilviä nousevan sarastuksen kajossa. Havumetsän lintujen helisevä kevätlaulu on saavuttanut huippunsa valon lisääntymisen myötä. Auringon nousun ensisäteet kultaavat tuulessa keinuvien mäntyjen kylkiä. Tuulen hiljainen kuiske puiden latvuksissa säestää lintujen laulua. Laulurastas, punarinta, keltasirkku.

03 METSÄN HILJAINEN HUMINA. Marraskuu 2003. Pohjolan alkutalven lyhyt päivä on kallistumassa pimenevää iltaa kohti. Kuusimetsän sahalaitainen horisontti piirtyy läntiselle taivaanrannalle. Hitaasti liikkuva luoteistuuli huokailee tummassa havumetsässä. Kylmenevä ilmanala on muuttanut räntäsateen lumisateeksi. Hiljaa putoilevat hiutaleet rapisevat varvikossa. Kuusien oksat ja metsäaukion sammalmatto kantavat hentoa lumihuntua.

04 PEIPPO JA KEVÄTTUULI. Huhtikuu 2002. Kevätaurinko on sulattanut metsäiselle rinteelle suuria pälviä. Koivujen silmut ovat turvonneet. Kuusien kyljet punertavat ja havuntuoksu täyttää ilman. Rinteen alla järvi kantaa vielä jääpeitettä, mutta rannoilla on leveä kaistale sulaa vettä. Muutolla oleva lokkiparvi on pysähtynyt järvelle levähtämään ja ruokailemaan. Lämmin etelätuuli soi puissa säestäen aika-ajoin laulavaa peippoa. Kuusen katveessa varjon puolella lumikinoksen reunasta tipahtelee vesipisaroita. Laskevan auringonsäteet tanssivat välkähdellen pisaroissa. Naurulokki, kalalokki, vihervarpunen, punakylkirastas, harmaalokki, varis.

05 VANHA HAAPA HEINÄKUUSSA. Heinäkuu 2002. Haapa, vanha valtiaspuu seisoo tummassa kuusimetsässä. Järeä puuvanhus kurottaa latvansa ympäröivän metsän yläpuolelle. Vankat pankkaoksat harottavat leveällä jättäen varjoonsa lähellä kasvavat kuuset. Lämmin sydänkesän aaltoileva tuuli havisuttaa haavan täyteläisiä lehtiä. Puun alimpien oksien tasalle paksuun runkoon tikka on askaroinut pesäkolon. Metsän tiaisperhe liikehtii oksistossa ravinnon haussa.

06 SYKSY. Syyskuu 2002. Syksyisen tummassa vedessä ahvenvitakasvusto reunustaa kaislikkoa. Syyssateen painamat kaislat kaareutuvat veden yllä. Sumuinen ja hämärä syyspäivä liukuu pimenevää iltaa kohti. Kaareutuvan kaislan kärkeen on pysähtynyt odottava vesipisara. Suuntaa hakeva hiljainen tuuli soi rannan ruohostossa. Kauempana vastarannalla kaislikon rinnassa harmaapukuinen joutsenenpoika kutsuu emoaan. Kaukaa arktisilta pesimäsijoiltaan muuttavien sorsalintujen siivet soivat suhisten ilmassa.

07 RANTALEHTO. Elokuu 2004. Lehdon puut ja pensaat kantavat täyteläistä sydänkesän lehtivihreää. Rannalla riippakoivun oksat kaartuvat veden ylle. Tyynessä vedessä matalikolla seisoo terhakka järvikortteikko. Tuuli puhaltaa metsän puolelta jättäen rantaveden tyyneksi. Koivujen oksat soutavat taipuen tuulessa. Kauempana rannasta tuulenvire tavoittaa vedenpinnan synnyttäen välkehtivänä liplattavia laineita. Iltapäivän helteessä linnunpojat hakeutuvat lehdon vilvoittavaan varjoon.

0. POHJOLAN MAALISKUU. Maaliskuu 2001. Yöllinen pohjoistuulen saattelema lumituisku on kinostanut lunta painanteisiin ja aitovierille. Aamun koittaessa lumisade on lakannut, mutta tuuli jaksaa vielä juoksuttaa lunta mukanaan. Pilvimuurin repeämästä välkehtivä valo synnyttää timantteja hangelle. Lumikuormaa kantanut metsä on vapautunut taakastaan. Metsän lintujen pienet kielet kertoilevat keväästä. Punatulkku, talitiainen, viherpeippo, keltasirkku.

09 UKONILMA LAPISSA. Toukokuu 2004. Pohjoisella taivaanrannalla tuntureiden lumihuiput hohtavat taivaansineä vasten. Tuntureiden välinen maasto, metsäiset vaarat ja avarat aavasuot ovat vapautuneet lumipeitteestä. Etelästä lähestyvään tummaan ukkosrintamaan piirtyy välähtävä salama. Tienoon laulavat linnut ovat hiljentyneet. Matala jyrinä leikkaa ilmaa värisyttäen taivaankantta ja kaikuen tuntureiden rinteillä. Ensimmäiset sadepisarat rapsahtelevat varvikossa. Yltyvä tuuli kuiskailee kuusien oksistossa. Pajulintu, käpytikka, pikkukuovi.

Savon Sanomat 17.12.2004

TUULI TULI TUPAAN

Etteikö tuuli muka puhuisi? Sehän henkäilee. Keinuu ja kuiskii. Soi ja havisee. Ja puhaltaa!

Kuopiolainen, lintujen ja luonnon ääniä taiturimaisesti tallentanut Lauri Hallikainen on nyt vanginnut levylle tuulen. Sen äänet ja - näin tekee mieli väittää - olemuksenkin.

Cd -levy Tuulien syli on uskomaton äänite, joka pisti Hallikaisen taidot testiin. Täydellistä äänimaailmaa tavoitteleva Hallikainen ponnisteli levyn eteen vuosia. Niihin mahtuu kokeiluja, epäonnistumisia ja tuulen tallentamista yli 200 tunnin verran; ennen kuin koossa oli levyllisen verran tarpeeksi tasokasta materiaalia.

-Ympäristö on valittava huolella. Liikenteen jyrinää ei saa kantautua lainkaan. Ja vain tietty katvealue on paikka, jossa tuulen tallentamisesta voi edes unelmoida, Hallikainen tietää.

Kärsivällisyyttä kysyttiin. Ja tekniikan hallintaa

-Piti löytää sopivat mikrofonit, tuulisuojat ja suodattimet.

PUHALTAA MITEN TAHTOO

Tuulien syli on nimensä veroinen: se vie kuulijansa kiehtovaan, pysäyttävään äänimaailmaan.

Juuri tämä on Hallikaisen tarkoitus.

-Olen aina tykännyt tuulen äänistä. Ne rauhoittavat ja rentouttavat. Ehkä joku toinen kokee samoin.

Hallikainen painottaa, että luontoa tunteva osaa tulkita, mitä tuuli kulloinkin haluaa kertoa.

-Tuuleen liittyy paljon tietoa, jota varsinkin metsästäjät osaavat hyödyntää.

Tuuli merkitsee Hallikaiselle kuitenkin ennen muuta tunnelmaa. Hän huomauttaa, että tuulen äänet ja hyväilyt tekisivät itse kullekin hyvää.

-Tuuli puhaltaa miten tahtoo. Ihminen ei voi määrätä sen suuntaa eikä voimaa. Tuulen rinnalla ihminen on, kaikessa mahtavuudessaankin, sangen mitätön.

Lumi, sekin ropisee

Lauri Hallikaisen tuuli -cd on ainutlaatuinen liki koko maailmassa. Tiettävästi vain englantilainen Geof Sample on tehnyt tuuliaiheisen levyn.

Hallikainen suosittaa levyn kuuntelua kuulokkeilla. Ja totta: kokemus rentouttaa. Kun sulkee silmät, voisi yhtäkkiä vaikka vannoa, että on keskellä vihreyttä: juuri näin tuuli todella leikkii kaislikossa.

Cd -levyllä on yhdeksän erilaista tuulta ja maisemaa. Niistä jokaisesta Hallikainen on laatinut lyhyen kuvauksen.

Sumuisen syyspäivätallenteen yhteyteen Hallikainen on kirjoittanut muistikuvan siitä, kuinka kaareutuvan kaislan kärkeen on pysähtynyt odottava vesitippa.

Koskettavasti kirjoitettu mieheltä joka ei näe.

-Voin aistia kasvoillani ja ihollani sumun ja kosteuden, koko ilman olemuksen. Tieto luonnon pienimmistäkin yksityiskohdista tulee minulle muiden kuin näköaistin kautta, parikymmenvuotiaana sokeutunut Hallikainen sanoo.

-Ei maisemaa tarvitse nähdä, sen voi tuntea sydämellään.

Hallikainen on julkaissut kymmenen luontolevyä, joista suurimmassa osassa soi lintujen laulu. Luontoäänitteiden ostajat ovat marginaaliryhmä, mutta Hallikaisen levyjä on myyty yli 25000 kappaletta.

Hallikaisella on kotinsa yhteydessä studio tietokoneineen ja äänenkäsittely-yksiköineen. Hän editoi ja masteroi äänitteet itse, levyt painetaan Helsingissä.

-Olen lopputuloksesta äärimmäisen tarkka. Aito luonnonäänen sävy ei saa muuttua tuotannon missään vaiheessa.

Uusinta tuulilevyä myydään muun muassa Suomalaisissa kirjakaupoissa.

Katja Hedberg